LEHTI

SUMELIUS SANOMAT

Yhdistyksemme lehti ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Sisältö kertoo tulevista ja menneistä yhdistyksemme tekemisistä. Mukana on runsaasti asiantuntijakirjoituksia sekä joitain yhteistyökumppaneidemme mainoksia.

Laadukkaasti taitettu lehti, joka on netissä ilmaiseksi kaikkien luettavissa. Viimeisimmät numerot voi vilkaista klikkaamalla alla olevia lehden kansikuvia.

Lehden kokoaminen on mielekästä ja mukavaa puuhaa. Etenkin nyt, kun useammat jäsenet ovat alkaneet sinne artikkeleita tuottamaan. 



    MATKAKERTOMUKSIA LEHTEEN, JOITA EI ILMESTYNYT

Harrin toivomiia matkakertomuksia miettiessä tuli mieleen yhdistyksemme kiinnostavat matkat sekä Linnainmaan naapureiden kanssa tehdyt monet hauskat matkat, mutta haluan kertoa lähes 30 vuotta sitten teke-mästämme Malesian matkasta. Aluksi lensimme Petangiin, josta jatkoimme bussikuljetuksella Kuala Lumpuriin. Matkalla tutustuimme Kuala Kangsarin moskeijaan ja ennen lounastaukoa kävimme kiinalaisessa luolatemppelissä. Lounaan nautimme Ipohissa. Kuala Lumpuriinsaavuimme illalla. Seuraavana aamuna kävimme kansallismuseossa ja kaupunginperustamis-paikalla. Kaupunkikierros päättyi kiinalaiseen kaupunginosaan.                                                                                  Yön jälkeen oli ohjelmassa eläintarha ja tinatuotteidenalmistamo, jossa teimme ostoksia sekä Batu Caves-luolat. Illalla söimme malajiaterian Yasmin ravintolassa. Seuraavan päivän määränpää oli Malesian vanhin kaupunki Malaka, jossa tutustuimme Malakan nähtävyyksiin hollantilaiseen aukioon, portugalilaisten linnoitukseen ja pienien kiinalaiskorttelien elämään. Matkalla Malakasta Singaporeen vierailimme malajitalossa ja opimme kuinka kumipuistavalutetaan kumimaitoa (lateksia). Singaporessa teimme lauttamatkan Sentosan saarelle, josta palasimme 60 metriä korkealla merenpinnasta kulkevaa köysirataa pitkin. Singaporesta lensimme Borneon saarelle Kuchiniin (kissakaupunki), jossa Sarawakin museossa saimme esimakua viidakon rummuista. Nelituntisen bussimatkan jälkeen istahdimme jokiveneisiin, jotka veivät meidät kiemurtelevaa Skrang-jokea pitkin syvälle viidakkoon entisten pääkallonmetsästäjien vieraiksi. Käärmeitä roikkui puiden oksilla veneiden yläpuolella. Saavuttuamme perille lähdimme viidakkokävelylle ja harjoittelimme puhallusputkilla ampumista. Illallista söimme Ibaneiden longhousessa mukanamme olevan kokkimme valmistaman aterian.Ilttaa istuimmeheimo-päällikön järjestämän juhlan kunniavieraina ja tanssiesitysten ja musiikin lomassa päällikkö kiersi paikallisen juomansa kanssa tarjoten meiille. Kukonlauluun heräsimme aamulla moskiittoverkkojen alta ja saimme nähdä paikallisia kukkotappeluja. Hyvästelimme Ibanit ja paluumatka alkoi lento Kutchingista oli nyt Kuala Lumpuriin, josta bussimatka Lumutiin ja sieltä lautalla lumoavalle Pangorin saarelle,jossa rentouduimme. Seuraavan päivän sai viettää haluamallaan tavalla oli tennistä, golfia, uintia, riippulentoa, auringonottoa y.m. Sitten olikin matkan viimeinen päivä lautalla Lumutiin ja bussilla Petangiin,jossa söimme läksiäislounaan hotelli Bay Viewssä ja muistelimme matkan kohokohtia. Lento kohti Helsingiä alkoi ja koneessa maailman pienuus tuli jälleen todeksi sillä tapasimme vaimon tädin miehensä kanssa, jotka olivat olleet samalla kierroksella viikkoa aikaisemmin.

LH

Matkailu avartaa aina, näinä aikoina pitää tyytyä ympäristöystävälliseen nojatuolimatkailuun ja vanhojen matkojen muisteluun. Parhaat muistot vuosien varrelta on jäänyt mieleen paikkakunnista, joilla on tutustunut nähtävyyksien lisäksi myös paikallisiin ihmisiin. Kieliongelmia on ulkomailla tullut usein vastaan, mutta niistä on aina selvitty huumorilla, käsimerkeillä, sanakirjojen avulla...

Viimeisin huippukokemus paikallisuudesta saatiin kolme vuotta sitten Interrail-matkalla Italiassa, kun vietettiin Toscanan Luccassa neljä päivää aamiaismajoituksessa. Lucca on kaunis vanha kaupunki, josta on hyvät junayhteydet sekä Pisan että Firenzen suuntaan.

Al porto di Lucca B&B on isännän suurehko, vanha kunnostettu perintötalo ehkä 1700-luvulta. Isäntäpariskunta asuu alakerrassa ja yläkerrassa on neljä majoitushuonetta, joissa omat isot kylpyhuoneet. Huoneet on suuria ja vanhoin kalustein sisustettu, luukulliset ikkunat isoon puutarhaan tai joissakin huoneissa parveke. Emäntä tarjoili itse joka aamu uskomattoman aamiaisen alakerrassa, yhtenä aamuna oli jopa tiramisua. Isäntä puhui onneksi englantia, mutta emännän kanssa keskusteltiin enimmäkseen käsimerkein. Seuraavana syksynä aloitettiin italian alkeet Ahjolassa - jos vaikka vielä mentäisiin uudestaan Luccaan... Upeat kuvat kotisivulla ei yhtään valehtele.

Toinen ikimuistoinen kokemus on noin viiden vuoden takaa Englannin Cornwallista The White Cottage St Teath B&B- nimisestä majoituspaikasta, jossa oltiin yksi yö automatkalla Doc Martinin maisemiin Port Isaaciin. Siellä oli yläkerrassa vain yksi viihtyisä majoitushuone ja kylpyhuone, joten oltiin tavallaan isäntäpariskunnan vieraana. Mennessä juotiin alakerrassa teetä yhdessä ja juteltiin varmaan pari tuntia. Runsaan englantilaisen aamiaisen tarjoili isäntäpari yhdessä. Vieläkin ollaan vaihdettu kuulumisia sähköpostitse joulun aikaan.

Aamiaismajoituspaikat eli B&B tai pieni hotelli on paras tapa yöpyä uusissa paikoissa, jos ei tarvitse huipputason hotellipalveluita. Huoneet on persoonallisempia ja aamiainen on usein parempi kuin ketjuhotelleissa, molemmissa tulee kyllä joskus pettymyksiä, mutta useammin kyllä positiivisia yllätyksiä. Kannattaa tehdä ensin matkasuunnitelma ja -aikataulu ja sen jälkeen voi Booking.com:issa tai jollain muulla sivustolla nojatuolimatkailla kaikessa rauhassa eli haeskella matkakohteen B&B-paikkoja ja käydä myös niiden omilla kotisivuilla. Kaupunki/ ympäristö tulee siinä sivussa tutuksi. Samalla voi katsella nähtävyyksiä ja haeskella pieniä ruokapaikkoja ja kahviloita. Kirjastossa on paljon opaskirjoja ja niitä voi hakea ja varata myös netissä. Kirjat voittaa vielä Googlen matkasuunnittelussa ja karttojen tutkiskelussa.

Muista, että nojatuolimatkan voi tehdä ihan minne tahansa unelmakohteeseen!

HK